Tuomo Jantusen haastattelu

Liikuntaneuvos, liikuntatieteiden maisteri, pitkäaikainen Suomen Ladun toiminnanjohtaja Tuomo Jantunen Tuomo Kettusen haastateltavana.


Nykyään katsotaan, että suomalaisen sauvakävelyn, Nordic Walkingin, idea ja konsepti syntyi silloin, kun kävelyä hiihtosauvojen kanssa, käyttäen niitä "maastohiihtotyyliin", alettiin tarjota tai opettaa ihmisryhmille kilpaurheilupiirien ulkopuolella. Siis liikuntamuotona, eikä urheilijoiden harjoitusmenetelmänä. Tuomo, milloin sinun tietojesi mukaan tämä tapahtui?


”Sauvakävely on kaikille minun ikäisilleni ja vanhemmalle polvelle tuttu liikuntamuoto kilpahiihtäjien harjoittelusta jo vuosikymmeniä. Minulla on tiedossa ystäväni ja kollegani Leena Jääskeläisen kokeilut, ideat ja ponnistelut sauvakävelyn ja sauvaliikunnan edistämiseksi koulumaailmassa jo 60 -luvulta lähtien. Kenties on ollut muitakin ja kenties jo aikaisemmin, mutta näistä minulla ei ole tietoa. Usein nämä kokeilut liittyivät myös siihen, että lumen puutteessa suoritettiin hiihdon ”kylmäharjoittelua”.”


Harrastitko tai kokeilitko itse sauvakävelyä hiihtosauvoilla jo kenties 60-70-80 luvuilla? Olithan, ja olet edelleenkin, aktiivihiihtäjä ja toimit pitkään Suomen Ladun toiminnanjohtajana, hiihtourheilun harrastamisen edistäjänä.


”Luultavasti kaikki kilpahiihtäjät valmistautuivat syksyllä ennen lumien tuloa harjoittelemalla sauvaloikkaa paikkakunnan suurimmilla rinteillä sekä kävelemällä pitkiäkin harjoittelulenkkejä sauvojen kanssa. Niin tein minäkin 60- ja 70-luvuilla, vaikka en ollut edes piirikunnallisen tason hiihtäjä vaan oman varuskunnan parhaimmistoa.

Silloin sai kuulla toistuvasti kysymyksiä: ”Mihin sukset unohtuivat?”

Silloin sauvakävelyä harjoitettiin, jotta oltaisiin valmiita lumien tultua mahdollisimman hyvässä hiihtokunnossa.” 


Voidaan siis tulkita, että Nordic Walking -idea oli itse asiassa valmis jo 70-80 -luvulla, mutta sitä ei oikein tiedostettu "lajina", eikä ollut selkeää ja yhtenäistä projektia asian eteenpäinviemiseksi. Mutta sitten sattuma tuli peliin vuonna 1988 ja antoi sysäyksen, vai kuinka?


”Juuri niin. Lumet yllättäen sulivat, kun meidän piti hiihtää tammikuun 5. pnä vuonna 1988 Tahkon patsaan paljastustilaisuuteen Maunulan majalta Olympiastadionille. Siten hiihto pakostakin muuttui yhteismarssiksi. Juuri tuona päivänä oli kulunut tasan 100 vuotta Suomen merkittävimmän urheilupersoonan ja useiden urheilulajien kehittäjän professori Lauri ”Tahko” Pihkalan syntymästä.


Sain idean varustaa porukan hiihtosauvoilla, joten sauvakävelimme matkan. Se oli ensimmäinen julkinen Nordic Walking ryhmämarssi maailmassa, jonka valokuvaajat ja Suomen TV ikuistivat: videopätkä sauvamarssistamme esitettiin maan tärkeimmässä urheilu-uutisohjelmassakin. Asian saama huomio antoi meille kunnon kipinän lajin edistämiseksi.”


Minkälaisia lajin promootioita järjestitte tuolloin 80 -luvun lopulla ja 90 -luvun alussa?


”Meillä oli sauvakävely mukana useissa erityyppisissä Suomen Ladun järjestämissä tapahtumissa ja tempauksissa: yrityksille, ministeriöille ja eri järjestöille järjestetyistä liikuntapäivistä laajoihin kansallisiin liikuntaa ja kävelyä edistäviin kampanjoihin. Yksi laajemmista näistä viimeksi mainituista oli v. 1994 eri ministeriöiden kanssa yhteistyössä toteutettu Puhtaan liikunnan puolesta -kampanja, jonka pääsloganina oli "Kävele". Sauvakävely ja nimenomaan jo "sauvakävely" -nimellä, oli yksi tämän kampanjan liikuntalajeista, joita promotoitiin.”


Mutta sauvat, joita käytitte, olivat maastohiihtosauvoja?


”Kyllä, sauvamme olivat lasikuitu-hiilikuitu-maastohiihtosauvoja. Jotkut käyttivät kyllä edelleen bambusauvojakin. Sauvat muistuttivat hiihtosauvoja muilta osin, mutta tavallisesti niistä poistettiin sommat, jotta ne eivät tarttuisi metsässä kuljettaessa risuihin. Sauvat olivat siihen aikaan luonnostaan nykyisiä suksisauvoja lyhyempiä, joten niitä ei lyhennetty sauvakävelyä varten. Mutta sauvat olivat nimeltään suksisauvoja. Kävelysauva -nimitys tuli vasta vuonna 1997.”


Sinun ja johtamasi organisaation Suomen Ladun lisäksi oliko muita tahoja, järjestöjä tms., jotka järjestivät sauvakävelyä edistäviä tapahtumia tai kokeilivat sitä tuolloin 90-luvun alussa?


”Kyllä monet paikalliset liikuntajärjestöt ja hiihtoseurat ja erityisesti useat Urheiluopistot kuten Vierumäki, Varala ja Kuortane järjestivät sauvakävelytapahtumia ja -kokeiluja. Myös Suomen Reumaliitto ja järjestön kävelykoulut käyttivät sauvoja apuna kävelyn opetuksessa.”


Minkälainen menestys noilla lajin promootioilla ja tempauksilla oli?


”Periaatteessa suhtautuminen oli myönteistä, vaikkakin ihmiset edelleen  naureskelivat hiihtosauvojen käyttöä kävelyyn yhdistettynä. Kiteyttäen sanoisin, että kiinnostusta oli, mutta ei merkittävää menestystä. Kuitenkin kaikki, jotka kokeilivat hiihtosauvoja, kokivat sauvakävelyn olevan tehokas ja hien pintaan nostava liikuntamuoto. Se oli myös teknisesti helppo oppia, koska suomalaiset ovat aina osanneet hiihtää; nyt vain harjoitettiin vuorohiihtoa ilman suksia.”


Mistä varsinainen suomalaisen sauvakävelyn boomi sitten alkoi?


”Pohjustuksena boomille oli projektimme julkaista sauvajumppa- ja sauvakävelyliite Suomen Ladun aikakauslehdessä Latu ja Polku. Aloitimme projektin suunnittelun vuonna 1996 yhdessä liitteen sponsorin Exelin kanssa. Projektin aikana sponsorimme vakuuttui siitä, että oli järkevää valmistaa erityinen sauvakävelysauva, joka sitten esiteltiinkin lehden liitteessä sen ilmestyessä loppukesällä vuonna 1997 Walker -sauvan nimellä. Tämän liitteen kuvaukset tehtiin keväällä -97 Vierumäellä.


Tuolloin, syksyllä 1997 oli siis valmiina sauvakävelyn idea (joka itse asiassa oli ollut valmiina jo pitkään), mutta myös lajin oma sauva, joka sai nimen Nordic Walker, olihan juuri keksitty myös lajin englanninkielinen nimi "Nordic Walking".

Eli kaikki oli valmiina, tarvittiin "vain" lajin markkinointi. Kävelysauvan kehittäjänä ja tuotepäällikkönä toimi Taisto Manninen Exel-yhtiöstä.


Koko boomin voidaan katsoa saaneen lopullisen sysäyksen yhdestä ainoasta pienestä Suomen Ladun lehti-ilmoituksesta maan suurimmassa sanomalehdessä Helsingin Sanomat 2.9.1997: kutsuimme ihmisiä ohjatulle sauvakävelylle "joka tiistai klo 18.00 Paloheinässä". Joko omilla sauvoilla tai vuokraamalla tai ostamalla uudet lajiin kehitetyt sauvat paikan päällä. Vastoin ennakko-odotuksia paikalle saapui n. 50 henkilöä jo ensimmàiseen tapahtumaan, seuraavalla viikolla n. 100, sitten 200, sitten jopa 300.


Viikkotapahtumamme suosio sai nopeasti paikalle joukkotiedotusvälineet: käytännössä joka kerran syksyn 1997 aikana paikalla oli lehtimiehiä, valokuvaajia, TV-ryhmiä, myös ulkomaalaisia. Syksyn aikana saimme jo ohjelmatilaa lajin esittelemiseen jopa TV:n aamu- ja muissa ohjelmissa. Lajilla oli käytännössä räjähtävä alku.”


Taisi olla teillä aika vipinää Suomen Ladun toimistossa kun muutamassa viikossa olitte jo päässeet TV:hen lajia esittelemään koko kansalle ja kyselyjä varmaan sateli joka puolelta?


”Kyllä, kyllä, puhelinlinjat käytännössä tukkeutuivat kyselyistä. Onneksi Suomen Latu oli ja on laaja organisaatio, jolla on jäsenyhdistyksiä koko maassa ja niiden kautta lajin markkinointi nopeasti pistettiin käyntiin joka puolella. Kokosin aineiston ohjaajakoulutukseen, ja ensimmäisen virallisen koulutuksen pidin itse Jyväskylässä keväällä 1998.

Tässä yhteydessä saimme ainoan valtion raha-avustuksen 8500 markkaa, jonka turvin ostin 200 paria kävelysauvoja ja lahjoitin ne uusille sauvakävelyohjaajille sitä vastaan, että he ryhtyvät vetämään sauvailuiltoja omilla paikkakunnillaan.

Vaikka sauvakävelyn opetusta hiihtäjille ja kuntoilijoille oli tehty jo vuosia, jopa vuosikymmeniä, toteutettiin nyt ensimmäiset ohjaajakurssit ympäri Suomea.”


Laji siis "virallisesti" lanseerattiin syksyllä vuonna 1997 ja sai nopeasti valtavan suosion. Onko sinulla jotain lukuja kuvaamaan tuota suosion mittavuutta?


”Suomen Gallupin tutkimuksen mukaan v. 1998, noin vuosi lehti-ilmoituksemme julkaisemisen jälkeen, 160.000 suomalaista harrasti sauvakävelyä säännöllisesti vähintään kerran viikossa ja yli 500.000 oli sitä kokeillut. Lienee lajissaan Suomen ennätys: en tiedä muuta liikuntalajia joka käytännössä tyhjästä olisi yhden vuoden aikana saanut vastaavanlaista suosiota.


Yksinomaan meidän Paloheinän majallamme Helsingissä, maailman ensimmäisessä sauvakävelykeskuksessa, vuoden 1998 aikana kävi lajiin tutustumassa yli 20.000 ihmistä.”


Analysoiden näin jälkikäteen, mitkä olivat mielestäsi ne syyt, miksi laji sai noin nopeasti tuon valtavan kansansuosion?


”Syitä on mielestäni kolme:

1. Sauva. Ihmiset suhtautuivat lajiin jo aikaisemminkin myötämielisesti, mutta heitä ilmeisesti hävetti ryhtyä kävelemään suksisauvoilla "julkisesti". Värikkäät, lajiin erityisesti suunnitellut sauvat poistivat tämän ongelman. Sauva sopi hyvin käteen, se oli oikeanpituinen ja hyvännäköinen.


2. Julkisten tiedotusvälineiden kiinnostus ja tuki lajin markkinoinnissa. Jo muutamassa viikossa laji sai runsaasti palstatilaa lehdissä, radiossa ja TV-asemilla. Olihan kysymyksessä "aito suomalainen keksintö ja liikuntalaji", jota ilmeisesti lehtimiehetkin halusivat tuoda esille - olisikohan ollut hieman kansallisylpeyttäkin mukana.


3. Suomalaisten keski-ikäisten naisten ennakkoluulottomuus ja itsevarmuus. Ensimmäisten viikkojen aikana sauvakävelytapahtumiimme osallistuneet olivat 80 % keski-ikäisiä naisia. He yksinkertaisesti päättivät, että tämä on heidän lajinsa, juuri sopiva heille. Olen kuullut erään sosiologin lausuneen, että lajin nopean menestyksen takana ja aiheuttajana olivat nimenomaan ennakkoluulottamat suomalaiset keski-ikäiset naiset. Lisäksi niin monet naiset lupautuivat mukaan sauvakävelyn ohjaajakoulutukseen.”


Laji kuitenkin sitten vakiinnutti asemansa Suomessa nimenomaan koko kansan liikuntamuotona, mutta kuinka nopeasti?


”Sukupuolijakauman suhteen itse asiassa jo yhdessä vuodessa. Tuossa Suomen Gallupin v. 1998 tekemässä tutkimuksessa tuli ilmi, että harrastajista n. 60% oli naisia ja 40% miehiä. Tuo sama jakauma on suurin piirtein säilynyt nykypäiviin. Mutta ikäjakauma on huomattavasti laajentunut: lajin harrastajia ovat nyt myös niin nuoret kuin vanhuksetkin - sauvakävelyhän on todella mukautuva kaikenikäisten ja kaikenkuntoisten tarpeisiin.


Suosio kasvoi kaikkialla Suomessa – joskin maaseudulla vielä vahvemmin kuin pääkaupunkiseudulla. Muutaman vuoden kuluttua lukemat olivat kasvaneet jo yli 700.000 säännöllisesti kävelevään henkilöön.”


Olisitko v. 1997 lajia lanseeratessasi uskonut, minkä suosion se tulisi saamaan niin Suomessa kuin ympäri maailmaa? Mitkä itse asiassa olivat odotuksesti lajin menestyksestä tai mahdollisuuksista menestyä?


”Monia ulkoilulajeja edistäneenä olen tullut siihen tulokseen, että on aina suuri yllätys se, mikä laji lähtee vetämään – mikä tapahtuma kerää paljon väkeä… sitä on ennalta vaikea sanoa. Näin oli myös sauvakävelyn kohdalla.

Minun periaatteena on aina ollut se, että sanon uusille ideoille ja ehdottajille: kokeillaan, katsotaan, yritetään yhdessä… Hyvä että näin oli silloin aikoinaan sauvakävelyn kohdalla.”


Olet saanut henkilökohtaisesti monia virallisia kansallisia palkintoja työstäsi sauvakävelyn edistämiseksi ja olet tiettävästi ainoa henkilö joka on Suomessa tällaisia tunnustuksia saanut. Vastikään sait työurastasi ”Vuoden Liikuntavaikuttaja” -palkinnonkin, jonka perusteluina ensimmäisenä mainittiin juuri ansiosi sauvakävelyn uranuurtaja. Monien mielestä on juuri sinun ansiotasi se, että sauvakävely on nyt Suomessa paljon harrastettu kaiken kansan liikuntalaji ja sinulle on ehdotettu jopa suomalaisen sauvakävelyn isän titteliä, mitä olet siitä mieltä?


”En halua missään nimessä suomalaisen sauvakävelyn isän titteliä; lajin pioneeri tai edistäjä ja kehittäjä sopii kylläkin. Olin varmastikin ensimmäisten joukossa, jotka uskoivat sen menestymismahdollisuuksiin ja sanoisinko "sattumalta" työpaikkani oli Suomen Ladun toiminnanjohtaja, jossa asemassa minulla oli mahdollisuus laittaa lajin lanseeraus käyntiin ja antaa vahva panos sen kehittämisessä koko kansan liikuntamuodoksi.


Olen tietysti iloinen noista tunnustuspalkinnoista, joista parhaimmilta tuntuvat näin eläkepäivinä suomalaisten lääkärien myöntämä ”Vuoden terveysteko 1998”, Kuntoutussäätiön jakama ”Suomen Kuntouttajamitali 2000” ja tietysti tuo Liikuntavaikuttaja -palkinto.”


Mitä tuntemuksia sinulla on kun katsot nyt Nordic Walkingin tilannetta ja menestystä niin Suomessa kuin maailmalla? Mitä tunnet kun näet sauvakävelijän?


”Ainahan se tuntuu hyvältä, kun näkee työnsä tuloksia kaikkialla Suomessa mutta myös ulkomailla matkustaessaan. Saatanpa joskus onnitella tapaamaani sauvakävelijää hyvästä ulkoiluharrastuksesta ja lajivalinnasta. Mutta vain harvoin alan opastaa oikeaa kävelytekniikkaa.

Alkuvuosina kiinnitin luonnollisesti huomiota siihen millaisilla sauvoilla ulkoilija sauvoi tai millainen tekniikka hänellä oli. Nykyisin iloitsen jokaisesta ulkoilijasta, joka sauvakävelee ja hoitaa kuntoaan ja terveyttään ulkoilmassa olipa tyyli mikä tahansa.

Paloheinän sauvakävelykeskuksessa käyn kerran-pari viikossa ja olen sitä mieltä, että sauvakävely on parhaimmillaan sosiaalinen laji, jossa ystävät tapaavat luonnossa sauvakävellen.”


Suurkiitos, Tuomo, näistä vastauksista; olemme kaikki saaneet erittäin mielenkiintoista ja historiallista tietoa.  Mutta ennenkaikkea haluan kiittää sinua kaikesta siitä työstä, jota olet tehnyt suomalaisen sauvakävelyn, Nordic Walkingin, hyväksi!






ASKEL INTERNATIONAL  -  ASKEL EDUCATION  -  ASKEL TRAVEL

Copyright © ASKEL International Oy Ltd.

Valkeakoski - Finland

Historiaa...

We’re on Google+https://plus.google.com/102734774509711777295
Leena_Jaaskelainen.html

Leena Jääskeläisen haastattelu

Haastattelut.html

Palaa päävalikkoon

Tuomo Jantunen

5. tammikuuta 1988: maailman ensimmäinen Nordic Walking ryhmämarssi. 

(Kuva: Erkki Raskinen / IS / Lehtikuva)

Tuomo Jantunen ja pari ensimmäisiä prototyyppejä Nordic Walking sauvoiksi, joissa hansikastyyppiset hihnat.

Tuomo Jantunen esittelee Nordic Walkingin tasavallan presidentti Martti Ahtisaarelle ja Eeva rouvalle vuonna 1998.

(Photo courtesy of Suomen Latu)

Lajin ensimmäiset sauvat: “Walker” ja “Nordic Walker”, valmistettu vuonna 1997.

Home        Koulutus        Kouluttajat        Koulutuskalenteri        Tekniikkakursseja        Kirjat        Haastattelut        Ota yhteyttä

Follow us on

Mainintoja “sauvakävelystä” Helsingin Sanomissa vuosilta 1993-1995 (www.hs.fi/arkisto).

Suurenna / lue lisää...

Anne Sällylän kirjoittama mielenkiintoinen kolmen sivun artikkeli kävelystä ja sauvakävelystä Latu ja Polku -lehdessä keväällä 1997.

Siinä kerrotaan mm. sauvakävelyn opetuksesta Varalan urheiluopistossa jo vuodesta 1994 lähtien, sopivasta sauvapituudesta jne.

(Copy courtesy of Suomen Latu)

Suurenna / lue lisää...